Aika kuluu yllättävän nopeasti. Justhan me vasta keväällä muutettiin tähän kotiin ja nyt oon saanut kuvattua tämän pihan Pihlajan jo kevät -, kesä – ja syysasussa! Enää puuttuu vaan talvi ja sitten on vietetty jo kaikki vuodenajat täällä! Vau! Mä oon tosi monesti tän vuoden aikana ajatellut, et mihin mä todella haluun mun ajan käyttää? Se on kuitenkin arvokkain asia, mitä meille on annettu. Aika on mun mielestä suoraan verrattavissa elämään.. eiks vaan? Aika = elämä. Niin kauan kun meillä…
Jos mua pyydettäisiin listaamaan viisi yleisintä asiaa, mitä arkena keittiössä ruoanlaitossa käytetään, niin ne olis heittämällä: Kvinoa, (kana -not so proud of this one), punainen carrytahna, lime ja kookosmaito. Siinä tulikin samalla ilmi tämän postin sydänaiheet. Aloitan ensimmäisestä. KVINOA Rakastuin Kvinoaan vuosia sitten. Se löytyi vaihtoehtokorvikkeena lautaselleni noin reilut kuutisen vuotta sitten, jolloin tein suuria muutoksia ruokavaliossani. Oli ihanaa, että se on gluteeniton, vaikka muistuttaakin kovasti ei-gluteenitonta Couscousia, mitä en ole kylläkään ikinä edes maistanut keliakian vuoksi.Kvinoassa on enemmän proteiinia,…
Elokuu on poikkeuksetta ollut aina uuden aikaa. Silloin aletaan hyvästelemään kesää ja valmistaudutaan taas uuteen kauteen. Aletaan pienin askelin ottamaan vastaan pimeneviä iltoja ja pikkuhiljaa lyheneviä päiviä. Toisinaan syksy on ihanan jännittävää uuden aikaa ja toisinaan siihen liittyy paljon haikeutta. Mulla oli erikoinen olo koko elokuun ajan. Olin kesälomien touhujen, sekä kahden kodin välillä palloteltavan lapsen lähtemis- ja paluuprosessien jäljiltä niin poikki ja väsynyt, että kaikki asiat itketti elokuun puoliväliin asti. Kesä oli kyllä ihana ja tehtiin paljon kaikkea, mutta…
Syksyllä alkoi hiipiä tunne, että jotain on vähän pielessä. Tuntui, että ihanan kesän jäljiltä saavutettu rauha oli poissa ja kotona ollesani mua vaivasi koko ajan ajatus kodin sisäilmasta ja etenkin, kun lähdin kodista ulos niin tietynlainen haju seurasi mukana ja häiritsi olemistani aivan koko ajan. Asiaa alettiin tutkimaan testein ja Joulun tienoilla selvisikin syy oloihin, tuntemuksiin ja siihen joka paikkaan seuranneesseen hajuunkin ja mikrobikasvusto -tulos laittoi rullat pyörimään uuden kodin etsinnän suhteen. Oli aika aloittaa hyvästelemään talovanhus, johon vasta reilu…
Mulla on tänään kahdeksan vuotias! Kahdeksan vuotias on jo iso poika. Ainakin niin musta tuntuu. Ei kuitenkaan liian iso ja aina vuosittain totean, että onneksi lapset kasvaa asteittain, niin on aikaa sulatella kasvua. Minulla on toki kokemus vain omasta, täysin omaa tahtiaan kehittyvästä kahdeksan vuotiaasta. Omia huomioitani on, että hän tietää enenevissä määrin paljon siitä, miten tahtoo asioita tehdä tai mitä tahtoo pukea päälle ja mitä ei. Mikä t-paita tai yökkäri kelpaa milloinkin. Tai onko tänään farkkufiilis vai verkkaripäivä. Hän…