Elämän kevät

Viime viikon lauantaina saimme olla todistamassa kaunista hääjuhlaa Suomenlinnassa. Mä olin ensimmäistä kertaa häissä, jossa en ennestään tuntenut hääparia, tiesin vain asioita kuulemaan perustuen ja olin nähnyt kyllä kummatkin aiemmin, muttei oltu ikinä ohjauduttu tilanteeseen, missä oltais ihan päästy tutustumaan. Sen perusteella kuitenkin tiesin, että kaunis nuoripari saisi toisensa. Olin siis häissä puoliskoni avecina, hän tunsi sulhasen. Oli jotenkin aivan ihana kerrankin seurata häätilannetta kuin ennestään tuntematonta satua. Ja satuhäät ne todella olivatkin.

Laskin viime keväänä ollessani ystäväni kaasona, että olin ennen niitä häitä ollut elämäni aikana yhteensä kahdessakymmenessäkahdeksassa hääjuhlassa, joista kuudesta kaasona ja joista kolmissa avustanut pientä poikaani ojentamaan sormuksen hääparille. Kahdissa häissä myös kummassakin roolissa. Häitä on suunniteltu ja juhlittu siis paljon. Niin ja onhan mulla takana myös omat hääni kymmenen vuoden takaa, joiden jälkeen tosin ei eletty ihan elemänloppuun asti yhdessä onnellisina. Onnellisina toki jo nykyään, mutta erikseen. Sille tarinalle en tahdo tässä kohtaa antaa sen isompaa roolia, monet on sen tarinan jo niin monesti kuulleetkin. Joten se siitä. Uudet tullet on raikkaampia.

Viikon päästä saan nimittäin todistaa taas yhden nuoren ja yhdessä niin kauniin parin alkavaa yhteistä elämää. Pikkusiskoni menee naimisiin. Sitä on ollut vaikea sisäistää, sillä tiedättehän, pikkusiskot on aina isommille pikkuisia siskoja, vaikka kuinka kasvaisivat ja tässä meidän tapauksessa myös pituudessa on kasvettu ohitseni.. Se on todella ihanaa ja onnellista ja olen enemmän kuin onnellinen heistä ja heidän puolestaan. Ihana pari, kertakaikkiaan. Odotan tooosi innoissani ja niin odottaa myös pikkuinen poikani, joka saa taas kunnian hoitaa sormusasiaa yhdessä sulhon siskon kanssa, joka on myös aivan erityisellä tavalla ihana, hänkin. <3 Muitakin häitä on tälle keväälle ja tulevalle kesälle jo kaleneterissa. Kovinkin rakkauden täyteinen kevät siis tiedossa. Ja se on ainoastaan oikein.

Häissä ruoka on useimmiten suuressa roolissa. Kerroinkin, että viime viikkoiset häät oli tunnelmaltaan ja rakkaustarinallaan kuin suoraan sadusta, mutta niin kyllä oli se ruokakin..huh. Se oli aivan satumaisen hyvää ja söinkin aivan kuin en olisi ruokaa aikoihin nähnytkään, se oli vaan niin järkyttävän hyvää ja aivan kuin se olis vaan hyppinyt lautaselleni..vieläkin haaveilen saavani sitä suuhuni.

 

 

Mun puheet menee aina ruokaan, tiedän. Rakastan ruokaa. Hyvää ruokaa, laadukasta ruokaa. Tiedän ihmisiä, joille ruoka on vain polttoainetta, mutta mulle se on niin paljon enemmän. Suhteeni ruokaan perustuu kunnioitukseen sitä kohtaan. Tiedän olevani etuoikeutettu, että saan ylipäänsä syödä joka päivä ja vielä useimmiten voin suunnilleen valita mitä syön. Tiedän, että asia voi kääntyä milloin vaan elämässä, en pidä sitä itsestään selvänä ja tiedän, että maailmassa joka puolella asia ei näin ole. Olen siis herkillä puhuessani ruoasta. Onneksi herkistely ei haittaa. Joskus oikeasti ihan itken, kun mulla on jotain mykistävän hyvää suussa, menee aivan tunteisiin ja itku voittaa. Hyvä itku.

Oh, menipäs nyt syvälle.

No mä tahdoin vaan kertoa, että rakastan ja arvostan ruokaa ja en voi millään uskoa olleeni se laiha ja ronkeli lapsi, joka söi pizzastakin aina vain pohjan, sillä muu ei vaan kelvannut. En tahdo olla vihainen sille lapselle, sillä uskon, että ronkeleilla lapsilla on vain erilainen makumaailma ja maistavat maut erityisen voimakkaina ja niin pienenä ei nyt muutenkaan ole vielä valmis kaikkiin makuihin, sillä makuhermot eivät ole vielä kehittyneet niin kuin meillä aikuisilla. Olen siis nykyään vain kiitollinen, että makuaistini on aina ollut herkkä ja pystyn tunnistamaan erilaisia makuja ja muodostamaan niistä herkullisia yhdistelmiä. Usein niin, etten edes koskaan ole maistaunut makuja yhdessä, mutta tiedän varmuudella niiden kuuluvan yhteen, olevan vähintään sukulaisia toisilleen. Pidän sitä lahjana. Vaikka kyllä, nyt myöhemmin olen tuntenut pistoa sydämessä siitä, miten hankala olen pienenä asian kanssa ollut. Että respectiä vaan, äiskälle ja iskälle.. ei oo ollu helppoa.

Viime viikolla tempasin tuulesta ajatuksen kahvikakusta, sillä ruoanlaiton yhteydessä oli jäänyt käyttämättä viisi keltuaista. Niille piti siis keksiä käyttöä ja muuntelinkin perinteisen kahvikakun ohjeen uusiksi kaapista löytyneillä raaka-aineilla ja tahdon jakaa sen nyt sinullekin. Toivoisinkin, että tekisit siitä oman makuisesi ja käyttäisit antamiani variaatiovinkkejä hyödyksi tai veisit sen vielä eteenpäin tuosta. Jos näin teet, kuulisin siitä mielelläni reseptin alla kommenttiboxissa. Ilostuisin muutenkin saadessani sinulta kommentteja tänne, sillä suoraan sanottuna tuntuu muuten vähän yksinpuhelulta. En vielä ole keksinyt sivustoni asetuksista sellaista kohtaa, että mistä saisin tiedon tulleesta kommentista samantien, mutta kun muuten tarkastellessani tilannetta sellaisen huomaan tulleen, vastaan sinulle takaisin.<3

Reseptin lisäksi saan ilolla tarjota myös siihen tulevista raaka-aineista hyvän hankintadiilin. Olen jo pidemmän aikaa tehnyt yhteistyötä Foodinin kanssa ja nyt yhteistyö laajeni myös tänne Onnenrusinan uuden sivuston puolelle! Nyt kannattaakin siis hyödyntää tämä alennuskoodi, millä saat -15% alennusta viimeistään maanantaina 13.3 tehdystä tilauksesta. Olit sitten ensikertalainen tai jo aiemmin heidän asiakkaansa, tilasit sitten tähän reseptiin tulevia tuotteita tai jotain aivan muuta. Suosittelen lämmöllä. Alennus vähennetään kassalla tilauksen lopussa käyttäessäsi koodia Onnenrusina15. Tässä vielä suora linkki Foodinin nettikauppaan.

 

 

Ja tosiaan, tässä myös linkki gluteenittomaan kuivakakkuun, mikä nimestään huolimatta ei ole kuitenkaan kuiva, vaan sitruksisen raikas ja mehevä. Se on ihan parhaimiillaan yön yli levättyään.  Multa on monesti kysytty, että mistä se johtuu, että joku kakku on vasta seuraavana päivänä parhaimmillaan. Mä oon yhtä usein vastannut, että se johtuu mun mielestä ehdottomasti siitä, että raaka -aineet vasta tutustuvat toisiinsa, kun ne leivotaan yhteen, mutta jos ne todella on tarkoitettu kuuluvan samaan kakkuun niin pidempään yhdessä oltuaan raaka-aineet aivan rakastuvat toisiinsa ja tekevät keskenään suloisen liiton. Niin kävi taas tässäkin kakussa. <3

Ihanaa viikonloppua ja erityisen herkullisia, sekä rauhallisia aamupalahetkiä!

Halein, Tiia

 

No Comments

Leave a Reply