Runebergin torttu on aivan omaa luokkaansa. Se antaa vähän niin kuin luvan maistella vielä Joulun makuja, mutta kuitenkin se jo saattelee maistajaansa kevään juhlintaan. Ihanan siitä tekee myös sen tarina, sillä sen kerrotaan olleen Runebergin vaimon keksimä leivos, jolla hän miestään hemmotteli. Toinen tarina kertoo muuta, mutta onko se todellisuudessa ollut niin vai näin, niin minusta ainakin on ihanampi ajatella ensimmäisen tarinan olevan totta ja en tahdo sitä kuplaa puhkoa.
Pienenä kylläkin inhosin Runebergin torttuja. En käsittänyt, miten joku pystyi niitä syömään.. sama juttu laskiaispullan kanssa, aina jännitti oliko sisällä sitä valkoista tahmaa.. hah! Minä olin kyllä super ronkeli lapsi ja tosi pitkään vielä, mutta myöhemmin olen syönyt kyllä omat ja vaikka toistenkin herkut, jos tarve on vaatinut.
Olen myös myöhemmin tajunnut sen, että koska mulla on ollut jo pienenä keliakia, eikä sitä silloin vielä ihan samalla tavalla testailtu/osattu heti arvailla, sen vuoksi mulla on assosioitunut moneen syömiseen paha olo. Keliakia todettiin mulla vasta myöhemmin teininä. Mutta lisäksi näiden edellä mainittujen leivosten kohdalla olen tajunnut nyt aikuisena sen, että kumpikin on maistunut niin teolliselle ja esanssiselle, että se on varmastikin se, mitä en ole makuna lapsenakaan sietänyt. Enkä siis siedä kyllä edelleenkään. Vaikka mulla olikin hoitamaton keliakia pahoine oloineen, niin kyllä mun makuaisti on ollut aina vähintäänkin tarkka ja vaativa. Ja vielä tarkemmaksi se on tullut valkoisen sokerin jäätyä pois ruokavaliostani.
En ole varma olisinko missään maistanut gluteenitonta Runebergiä, ellen itse olisi sellaista vuosi sitten puolivahingossa tehnyt. Nimittäin, inhoan heittää puuroa pois, jos sitä on aamupalalta jäänyt. Vuosi takaperin, itse Herra Runebergin päivänä sitten huomasin puuroa taas jääneen ja päätin pistää sen osaksi jotain leivonnaista. Lähimmäksi siis sinä päivänä osui yllättäen Runebergin torttu! Siinä pienessä hetkessä vaan sötkäytin suht sopivaa ainesta aineksen perään päällekäin ainoastaan pohjalla muistelot, miltä Runebergin torttu mahtoi tuoksua ja kuvittelin, miltä se parhaimmillaan mahtaisi myös maistua. Kaapista löytyi ihan ihmeen kaupalla jopa karvasmanteliöljyä ja sitä humpsautin vielä sopivasti sekaan. Illalla vanhempani olivat käymässä. Isäni, jonka aiemmat lukijani jo tietävätkin olevan erityisesti perinteisen leivonnan ystävä, jonka seula ei usein läpi päästä mitään vaihtoehtoherkuistani, sekä äitini, joka on pienenä syönyt kyllä tortun jos toisenkin, sillä tiedolla, että hän on mun mummini lapsi. Enempää siihen menemättä, muuta kuin, että mummi jos joku, on ollut kova leipomaan ja hemmottelemaan herkuilla jälkeläisiään, sekä jälkeläisten jälkeläisiä..
Hiukan siis pohdin, mahtaisivatko nämä mun random -torttuset taas heille maistua. Ja vielä mitä! Söivät melkein kaiken, mitä pöytään laitoin ja vielä kuorossa kehuivat! Voi mitä onnen, sekä onnistumisen tunteita mä koin! En ymmärrä, että miten mulla kesti niin pitkään tajuta, että voin tuunata omaan makuuni sopivan Runebergin tortun, ilman teollista makua! Jaoin myös kuvan näistä torttusista Instagramin puolella ja reseptikyselyiden määrä oli niin valtaisa, joten lupasin sellaisen täksi vuodeksi jakaa.
Hyvissä ajoin aloitin reseptin hiomisen ja testailun, kuvittelin pysyväni aikataulussa ja saavani kuvat, sekä reseptin tänne jakoon vähintään muutama päivä ennen Runebergin päivää. Kunnes sitten poika sairastui flunssaan, joka muuntautui vatsaflunssaksi.. Sitten tuli syntymäpäiväni, minkä vietin iltaa kohden enenevissä määrin oksutaudissa itsekin ja loppua ei kukaan tahdo kuulla, saatika itse kokea. Eli siis pöpö tavoitti minutkin ja täällä sitä nyt viime tipassa toipilaana peiton alta päivittelen, heh. Niin klassista!
No oli miten oli, ainakin se on täällä nyt jo valmiina ensi vuoteen! Ja lisäksi, kuka kieltää nauttimasta tätä herkkua vaikka keskellä kesää? Onhan se nyt vääryys, jos tämänlainen herkku olisi sallittua vain yhtenä päivänä vuodessa. Naurettava ajatus, sanon minä.
Tämän ohjeen voit toteuttaa muffinipellillä tai vaikka ihan kakun muotoon, irtopohjavuoalla. Toki jos haluat säilyttää täydellisen klassisen linjan, jaa taikina korkeisiin tasapaksuihin leivosvuokiin. Kirjoitan reseptiin ensimmäiseksi sen ainesosan, mitä olen itse käyttänyt reseptiä tehdessä ja kursivoituna löydät korvaavan tuotteen, jolla kyllä myös onnistut. Mutta esimerkiksi kirnuvoi kuohkeutuu intiaanisokerin kanssa paremmin, kuin esimerkiksi kirkastettu voi kookossokerin kanssa. Makuun se ei vaikuta.
Tästä reseptistä ei puuron, eikä pipareiden jämiä nyt löydy, vaikka nekin versiot on testattu ja hyviksi havaittu. Pitääkseni tämän tortun mahdollisimman simppelinä ja kuitenkin mehukkaan herkullisena, päätin lopulta toteuttaa sen näin:
Gluteeniton Runebergin torttu
n. 12 leivosta tai 1 kokonainen kakun
TAIKINA:
150 g Luomu kirnuvoita tai Gheetä, eli kirkastettua voita
2 dl Murskattua mantelia tai mantelijauhoja
2 dl Intiaanisokeria tai Kookossokeria
2 dl Vaaleaa riisijauhoa
0,75 dl Kookosmaitoa
2 Luomu kananmunaa
1 rkl Kardemummaa
1 rkl Ceylonin kanelia
2 rkl piparkakkumaustetta
2 tl Vaniljauutejauhetta tai aitoa vaniljaa
2 tl leivinjauhetta
0,25 tl Merisuolaa
2 rkl Rommia tai alkoholitonta Punssia
KOSTUTUS:
2 dl Vettä
2 rkl Rommia
1 rkl Lempimakeuttajaasi
VADELMA – CHIA HILLOKE:
200 g pakastevadelmia
0,5 dl vettä
3 rkl Chiasiemeniä
1 rkl Lempimakeuttajaasi
KUORRUTE:
1 dl Kookosmannaa tai 1,5 kookoskerman paksua osaa, ei nestettä
0,75 dl Vettä jos käytät kookosmaitoa, silloin vettä 0,25 dl
2 tl Vaniljauutejauhetta
1 rkl Luomuhunajaa tai muuta nestemäistä lempimakeuttajaasi

1 Comment
Allergikko
6.3.2018 at 22:49Hei!
Olen nyt vasta hiljattain löytänyt blogisi ja tutustunut siihen. Blogissasi on todella esteettisesti kauniita kuvia ja kirjoitat sujuvasti ja mielenkiintoisesti. Varsinkin upea yksisarviskaukku jäi mieleeni, harvoin sellaisia näkee! 😀 Oli myös ihanaa lukea taustatietoa siitä, kuinka blogisi nimi syntyi.
Minua kuitenkin jäi mietityttämään eräs asia – nimittäin blogisi suhde allergioihin. Olet kirjoittanut postauksissasi siitä, kuinka kampanjoit sen puolesta, että jokaisella olisi lupa herkutella allergioista huolimatta. Itse todella vaarallisista allergioista kärsivänä olin todella iloinen lukiessani nämä sanat ja ajattelin, että tässäpä minulle uusi ruokablogi seurattavaksi! Instagram-profiileissasi myös kerrot allergiaystävällisyydestä. Katsoin innoissani läpi reseptejäsi ja huomasin kuitenkin harmikseni, että lähes kaikissa viimeaikaisissa resepteissäsi ja ehdotuksissasi on yleisimpiä vaarallisia oireita aiheuttavia allergeenejä: kananmunaa, voita (maitotuotteita), pähkinöitä ja maapähkinöitä.
Toki ymmärrän, ettet pysty ottamaan huomioon kaikkien ihmisten allergeeneja eikä kukaan sellaista voi myöskään vaatia. Kuten itsekin totesit, ”täytyyhän tytön muutakin syödä! 😀 Mieleeni tuli kuitenkin ehdotus – olisiko mahdollista, että voisit merkata reseptin otsikon jälkeen esimerkiksi sen, onko resepti kananmunaton (K), pähkinätön (P) jne. Tämä auttaisi siihen, että allergiset ihmiset näkisivät yhdellä vilkaisulla, onko resepti heille hyödyllinen. Toinen ehdotus olisi, että jos pystyisit joihinkin resepteihin lyhyesti lisäämään yleisimpiä allergeenejä korvaavia ehdotuksia, miten saada esimerkiksi raakakakusta/smoothiesta täyteläinen ilman pähkinöitä tai manteleita. Tokihan sitä aina voi itsekin googlettaa, mutta reseptisivustojen hohto onkin siinä, että reseptin luoja on valmiiksi etsinyt tiedon käsiinsä, mitannut oikeat määrät ja mahdollisesti testannut myös reseptin. 🙂
Nämä olivat tosiaan vain ehdotuksia. Toivottavasti osasin esittää asiani rakentavasti, sillä se oli tarkoitukseni. 🙂 Haluan vielä sanoa, että pidän todella blogistasi ja sen visuaalisesta ilmeestä.
Mukavaa alkavaa kevättä sinulle ja pojallesi!
t. Hyvää ruokaa rakastava allergikko