Vaihtoehtoisesti vuokralla

Syksyllä alkoi hiipiä tunne, että jotain on vähän pielessä. Tuntui, että ihanan kesän jäljiltä saavutettu rauha oli poissa ja kotona ollesani mua vaivasi koko ajan ajatus kodin sisäilmasta ja etenkin, kun lähdin kodista ulos niin tietynlainen haju seurasi mukana ja häiritsi olemistani aivan koko ajan. Asiaa alettiin tutkimaan testein ja Joulun tienoilla selvisikin syy oloihin, tuntemuksiin ja siihen joka paikkaan seuranneesseen hajuunkin ja mikrobikasvusto -tulos laittoi rullat pyörimään uuden kodin etsinnän suhteen. Oli aika aloittaa hyvästelemään talovanhus, johon vasta reilu vuosi sitten oltiin muutettu.

Itse olin meistä kolmesta varmastikin eniten kerinnyt kiintymään ja muodostamaan syvempää yhteyttä taloon, pihan maaperiä myöten. Koko kesän vietin talon pihalla sillä ajatuksella, että siellä viettäisimme ainakin seuraavat kolme vuotta, niin kuin ajatus alunperin olikin. Istutin useamman monivuotisen kasvin pihalle ja tietenkin odotin näkeväni niiden seuraavien vuosien kasvun ja kukoistuksen. Syksyllä vielä istuttelin viimeiset kukkasipulit kevään kukintaa ajatellen valmistumaan. Lisäksi olin tietenkin aivan jo syvästi tykästynyt talovanhuksen valkoiseen ja narisevaan puulattiaan, sekä hyvään ja rauhoittavaan henkeen, mistä aisti, kuinka talossa on asustanut aikanaan lämminhenkisen elämän elänyttä vanhempaa väkeä. Sen vaan tunsi. Meillä oli siinä kyllä tosi onnellista asua, mutta koska olimme vuokralaisia, niin päätös lähteä oli helpompi, kuin jos talo olisi ollut omamme. Emme siis jääneet homeremontin alle asumaan, vaan aloimme etsiä uutta kotia.

Uusi päivätyö?

En voinut mitenkään etukäteen uskoa kuinka iso homma oli löytää meidän spekseillä uusi koti! Tein valehtelematta reilun kuukauden ajan lähes ympäripyöreää päivää ja kahlasin kaikki alueen mahdolliset ja myös useamman mahdottomatkin kohteen läpi! Tuntui, että olin aloittanut uuden työn ja niin se kai olikin, sillä en mä just muuta tehnyt. Onneksi kuitenkin kyseessä oli vain projekti. Heh.

Pojan koulun sijainti siveli suurimman siivun projektin vaativuuteen. Ei pelkästään se, että tuli pysytellä Helsingin rajojen sisällä, että koulupaikka säilyisi, mutta myös koulumatkan reititys oli suuressa osassa. En tahtonut matkan kestävän varttia kauempaa, sillä pojan päivä on jo ihan tarpeeksi pitkä, sillä se muuntautuu koulupäivän jälkeen vielä muutaman tunnin iltapäivätoiminnaksi. Ei riittänyt, että katsoi kilometrimäärät, vaan myös oli huomioitava se, että samassa taksissa kulkee yleensä 4-6 lasta omani lisäksi ja se pidentää kotiin tuloaikaa, sekä reitin pituutta. Eskarivuosi alkoi aivan liian pitkällä kotimatkalla ja olikin yhteen suuntaan ruuhka-aikana pahimmillaan 45-50 minuuttia ja se olikin suurin syy alunperin muuttaa koulua lähemmäksi. Soittelin siis jokaisen potentiaalisen kodin kohdalla koulukuljetusyhtiöön ja siellä työntekijän kanssa katsoimme reitit, että kuinka pitkäksi matka tulisi. Voi kuulostaa hullulta, mutta asiat jotka tapahtuu päivittäin, niin niiden toivoo toimivan.

Lisäksi tahdoimme rauhallisen ja turvallisen sijainnin, sekä pihapiirin. Niin ja trampan oli aivan ehdottomasti mahduttava pihaan. Neliöitä ja kerroksia sai myös olla, että vauhdikkaan pojan kanssa olisi tarpeeksi vaihtelevuutta. Eikä siinä vielä kaikki. Ymmärtäväiset ja mukavat naapurit oli myös hakusessa. Meillä kun alkaa musiikki soimaan jo siinä kuuden jälkeen aamulla ja vauhdikkaat päivät päättyvät vähintään ukulelen tahdittamina ja välissä saattaa olla rumpukonsertti. Lisäksi sama säveltäjä on tunnettu myös hyväntahtoisena kuokkavieraana, jos jonkun naapurin ovi on ihan vaikka muuten vaan jäänyt rakoselleen. Kaiken löisäksi ihanaa ekstraa toivelistalla oli sauna ja takka.

Lähtökohtaisesti etsimme siis vastaavanlaista kotia vuokralle, mistä olimme lähdössä. Ensimmäinen ongelma oli siis se, ettei sellaisia oikein ollut tarjolla Pohjois -Helsingin alueilta. Tai oli, mutta aivan jäätävin hinnoin. Ja jos oli edullisemmin, niin näytöissä oli valtavat jonot parkkipaikalle asti. Päätimme lisäksi myös kahlata markkinoilla olevat omistusasuntoilmoitukset näyttöineen ja laitoimme lainahakemuksetkin tulille. Hommaa siis lisämaustoi se, että nyt etsimme samanaikaisesti vuokrakotia, että mahdollisesti omistusasuntoa ja kumpi löytyisi ensiksi ja helpoimmalla niin siihen tarttuisimme. Yhdestä omistusasunnosta teimme tarjouksenkin, mutta se ei mennyt läpi ja siis lopulta se olisi ollut kyllä liian kaukana koulusta ja hankala kohde ilman omaa autoa.

Pikakurssilla

Olin lopulta yhteydessä 12 eri välittäjän kanssa ja asuntoja kävin katsomassa yhteensä noin 30 kpl. Täytyy myöntää, että olihan se aika uuvuttavaa. Samalla tuli opiskeltua asuntomarkkinoita, kaupantekoa, tinkaamista ja neuvottelua. Pikakurssin sain myös sokkeleista ja valesokkeleista. Ja minkälainen kattoratkaisu on hyvä ja millä aikavälillä mikäkin materiaali tarvitsee uusia. Nyt tällä hetkellä olen perillä aika monen alkuvuodesta markkinoilla olleen kodin remonttihistoriasta, salaojituksista ja putkistojen tilanteista märkätilojen saneerauksiin. Jokaisessa kodissa tunnustelin ensimmäisenä hajua, mutta myös sitä, että mikä fiilis jäi kokonaisuudesta. Siinä samalla selvisi myös, että minkäalainen voi olla erittäin poisluontaan työntävä välittäjä ja myös minkälainen voi olla ihan oikeasti asiakkaistaan välittävä välittäjä. Myös yksityiset vuokranantajat voivat olla kummastakin äärilaidasta toiseen. Ja vaikka joku koti olisi ollut kiva, mutta vuokranantajasta tuli huonot fiilikset, niin oli se silloin ratkaisijana jatkaa eteenpäin etsintöjä. Aloin tekemään myös sitä, että jos joku myyntikohteista näytti siltä, että se oli jo pidempään pyörinyt ilmoituksena netissä ja vaikutti, ettei talo ole nyt menemässä sillä ilmolla ja hinnalla kaupaksi, niin soitin asuntoa välittävälle ja tiedustelin, joskos omistaja olisi kiinnostunut vuokraamaan kohdetta. Muutama olisikin ollut halukas vuokraamaan, mutta hinnat olivat päätä huimaavia. Mutta, aina kannattaa kysyä ja koputella laatikon joka reunalta.

Kuin neulaa olisi etsinyt heinäsuovasta

Vihdoin tuli sitten netti-ilmoituksiin yksi vuokrakoti, joka olikin jo ennestään tuttu myyntikohteena. Paikan päällä en ollut vielä käynyt, mutta talon tiedot olivat jo sen verran hallussa, mitä netistä oli pystynyt opiskelemaan. Tätä asuntoa en ollut vielä kerinnyt kysyä vuokralle, mutta toki otin heti yhteyttä välittäjään. Kerroin, että me voisimme muuttaa asuntoon jo vaikka viikon kuluttua, jos hintaa saisi hieman pyydettyä alemmaksi. Enkä siis enää olisi jaksanut käydä katsomassa yhtäkään asuntoa ja sanoinkin välittäjälle, etten turhaan tule ennen kuin hinnasta on keskusteltu. Ymmärsin toki, että pyydetty hinta on se, mitä toivotaan saatavaksi, mutta meillä oli myös tietty kk -budjetti mitä me ei haluttu ylittää. Sillä näissä isoissa vuokrakodeissa tulee vuokran päälle myös isot lämmityskulut ja vesi täytyy usein maksaa myös oman kulutuksen mukaan ja ne tulee myös huomioida kk-maksuihin muun elämän lisäksi. Kerroin minkälainen paketti perheenä olemme, mitä teemme ja lisäsin, että olemme taatusti luotettavia ja tunnollisia vuokralaisia. Lähetin vielä kuvan meidän perheestä mailiinsa.

Olin siis niin poikki koko asunnon etsintään. Vaikka meillä oli koko ajan kummallakin vahva fiilis siitä, että me tullaan löytämään paras koti tähän kohtaan elämää ja sen tuntee sitten, kun se loksahtaa, niin oli silti käännettävä jokainen kivi itse, koska harvoin nämä kodit nyt itsessään ottavat yhteyttä etsijäänsä. Ja meillä kun oli toive päästä pian uuteen, niin oli hommia paiskottava, vaikka mieli olikin luottavainen. Lisäksi monen asunnon näkeminen auttoi tosi paljon hahmottamaan sitä, että mitä todella kodilta haluaa ja etenkin sen, mitä ei halua.

Viimeinen välitys

Soittelin kyseisen välittäjän kanssa muutamia puheluita ja sain vastauksen, ettei hintaa varmastikaan tulla laskemaan pyydetystä. Hän pyysi kuitenkin tulemaan katsomaan taloa, mutta sanoin, etten taatusti tule, sillä en vaan jaksa enää ravata yhdessäkään näytössä ihan muuten vaan. Lopulta sain puhelun ja välittäjä ilmoitti, että hintapyyntöön on vilautettu vihreää valoa. Siinä kohtaa suuntasin katsomaan kohdetta paikan päälle ja totesin, että me muutetaan ehdottomasti tähän.

Elimme perjantai -päivää helmikuun lopussa ja aloitimme uskossa pakkaamaan sataneliöistä kotia, sillä mahdollinen muutto olisi viikon päästä perjantaina. Pienellä jännityksellä toki odottelimme maanantaita, jolloin olisi vasta määrä kirjoittaa vuokrasopimukset ja tavata myös itse vuokranantaja. Siihen asti oli vaan luotettava, että se tulee tapahtumaan. Poika oli sopivasti isällään kysyeisen viikonlopun ja me mieheni kanssa paiskittiin pitkät päivät muuttolaatikoiden kanssa. Talovanhus alkoi siinä kohtaa laulamaan mulle erobiisejä ja siis mun päässäni todella alkoi soida repeatilla Celine Dionin ”Think twice” -kappale:

”Don’t say what you’re about to say
Look back before you leave my life
Be sure before you close that door
Before you roll those dice
Baby think twice”

En siis ollut edes omien oikeiden tosielämän erojen tahdissa luukuttanut kyseistä biisiä, vaikka oliskin ehkä ollut teemaan sopivaa ja siksikin se oli jotenkin erityisen koomista, että tämä todella siirappinen slovari, sen todellisella tarkoitustasolla alkoi soimaan kuin soundtrackin lailla mun korvissani ja mikä hupaisinta, mulla alkoi tulla ihan oikeita kyyneleitä silmistä. Kappale siis osui ja upposi. Se oli tosi kuvaavaa, sillä lähtö ei ollut helppo henkisesti ja oli se fyysisestikin kyllä rankka, etenkin reilun kk valvomisen jälkeen. Kyllä siinä oli irtipäästämistä.

Salamamuutto

Maanantaina tavattiin vuokranantaja, sekä välittäjä ja saatiin varmistus muutosta! Joissakin kohteissa, kun aina kerroin tietenkin rehellisesti meidän triosta ja etenkin tästä pienimmästä, niin huomasin, ettei asiaa otettu hyvällä ja se nosti erinäisiä ennakkoasenteita. Tässäkin tapauksessa tietenkin kerroin asiasta, mutta tällä kertaa se olikin ollut yksi suuri tekijä siinä, että vaikka me oltiinkin varmasti vähän tylsiä, kun tingittiin vuokrasta, niin vuokranantajat oli silti ajatelleet, että he haluaa vuokarata asunnon just meille ja isosti siitä syystä, että ymmärsivät pojan tarvitsevan tilaa, rauhaa ja hyvät puitteet elää! Miten mahtavaa! Aivan, kuin edellisessäkin talossa oli käynyt, missä meillä oli mitä ihanimmat vuokranantajat. Luda oli tehnyt vaikutuksen silloinkin ja meitä toivottiin vuokralaisiksi. Läpinäkyvyys kyllä kannattaa, sillä olisi se nyt kurja asua jossakin, missä tarvisi elää varpaillaan tai tuntea takaraivossa jonkun lähettämiä negatiivisia ajatuksia, kun se joku ei vaan jostain syystä ymmärrä erityisen käyttäytymisen taustalla olevia syitä. Onneksi on olemassa paljon ihania ja ajattelevia ihmisiä.

Noh, me saatin kuin saatiinkin viikossa paketti kasaan, mutta ilman upeiden ystävien (ja vanhempieni) muuttoapua ei olis kyllä onnistunut! Uusi koti tuntui heti hyvältä ja oli tosi raskasta, mutta raikastavaa muuttaa! Tämä kevät on täysin mennyt nyt sitten tähän asettuessa ja edellisen kodin jäljiltä pyykätessä kaikki mahdolliset tekstiilit, mitä kuvitella saattaa. Rehelisyyden nimissä mainittakoon jätesäkkejä olevan pesujonossa vieläki..

Pojan huoneen ja olohuoneen seinät olen maalannut ja tapetoinut, mutta muuten täällä on ollut jo valmiiksi kivat pinnat ja talo on hyväkuntoinen. Piha on päässyt myös hiukan villiksi, kun talo on ollut valla asukkaita pidemmän ajan ja sitä olen myös vähän myllännyt. Meillä on tässä hyvä olla, koulumatka kestää vartin ja pihapiiri naapureineen on mukava, sekä rauhallinen. Tämä on siis kolmikerroksinen paritalo, mikä on osana kuuden kiinteistön taloyhtiötä. Tässäkin, kuten edellisessä asumisdiilissä on tarkoitus asettua pidemmäksi aikaa, vaikkei kyseessä olekaan omistusasunto. Ja nyt saa rauhassa miettiä, että minkälaisen kodin lopulta tahtoo ostaa vai ryhtyykö jopa rakentamaan. Jos vaan jaksaa. Nyt ei just jaksa miettiä kyllä mitään vaihtoehtoja, vaan halutaan nauttia tästä ihanasta kodista nyt. Tästä ihanasta, joka on valtavien Syreenien ympäröimä just nyt. Tykkään, tykkään!

Ja siis oikeastaan lisäksi yksi iso ehto meidän asunnon etsinnässä oli myös se, että löytyisi sellainen koti, että on mahdollista kutsua paljon ystäviä kylään ja luulenkin, että se on myös yksi syy, että näin kiva löytyi. Ei vaan pelkästään meille, vaan myös ystäville. <3

Tahdon myös tuoda esiin sen, että ei vuokra-asuminen ole ollenkaan hölmö ratkaisu. Meidän mielestä kotia ei ole pakko omistaa ja vuokra-asumisessa on paljon hyvää. Me on saatu täällä laittaa koti oman näköiseksi, vaikka kyse onkin vuokrakodista. Ja kyllä, ollaan käytetty se kortti hyödyksi ja oonkin saanut vapailla käsillä täällä touhottaa menemään, eikä täältä ainakaan värejä puutu! Tulevana perjantaina tulee täyteen 3 kk tässä uudessa kodissa ja huh, miten nopeesti se aika on mennyt! Vaikka ihan samaan aikaan tuntuu, että oltais asuttu tässä jo paljon pidempään. Tuntuu aivan kodilta! <3

Mutta jos siis kiinnostelee muunkinlainen vuokraeläminen, kuin normaalisti totuttu kerrostaloasuminen, niin rohkaisen etsimään vaihtoehtoja tai vaikka kyselemään myyntikohteita vuokralle. Ikinä kun ei tiedä minkälainen tilanne on minkäkin asuntoilmoituksen takana, joten aina voi ainakin kysyä! Lisäksi, jos ei halua välttämättä myydä omistamaansa kotia pois, niin voi sen aina laittaa vuokralle! Vuokralaisia kyllä löytyy!

Kesä kesä kesä

Niin kuin teki syksy ja talvikin, niin teki kevätkin ja meni taas nopeasti! Kesä on virallisestikin alkamassa tällä viikolla ja sitä on lopulta niin vaikea käsittää, sillä sitä odottaa aina niiiin paljon! Mut siis vitsit, miten ihana asia!

Tänä viikonloppuna juhlintaa on taas monessa kodissa ja omalta osaltani tahdon vinkata juhlapöydänherkuksi mansikkaiset raakakuppikakut, jonka reseptin toteutin jo äitienpäiväksi yhteistyössä Foodinin kanssa! Raakaherkun ohjeineen löydät Foodinin blogista reseptit osiosta. Reseptistä voi tehdä ohjeen kaltaiset raakakuppikakut tai latoa pohja-ainekset irtopohjavuokaan ja valuttaa mansikkaisen massan pohjan päälle, jolloin saat yhden isomman raakakakun.

Ihanaa huomista Helatorstaita ja maistuvaa kesän alkua!

Halein, Tiia

ps. En edelleenkään tiedä, miten saisin tämän ulkomuodon näyttämään kivalta… jotenkin musta tuntuu, että mä oon aivan mummo kaiken tekniikan kanssa nykyään. Mutta niin on melko mummomaiset mun väliotsikotkin, että ei kai se haittaa. Samalla teemalla! 😀 Ja siis mummot on sitä paitsi huippuja, joten..eihän tässä mittään hättää!

No Comments

Leave a Reply