Luitko jo, mistä ihmeen rusinoista mä oikein kirjottelen? Jos et vielä kerinnyt niin, pääset tästä oikaisemaan asian. Onnenrusinaa en siis edusta pelkästään minä, vaan lisäkseni pieni poikani, joka onkin koko Onnenrusina -ajatuksen isäntä. Poika on kova hääräämään. Hän on nyt keväällä kuusi vuotta täyttävä todellinen energiapaketti. Hän tunnistaa yhdeksi nimekseen pikkukokki. Hänen erityisalaansa keittiössä on kananmunien rikkominen ja yleinen hämmentäminen. Hän osaa paistaa kanaa ja jauhelihaa, nykyään jo jonkin verran maustaakin. Puuron sekoittaminen onnistuu myös, mutta se ei kuitenkaan pidä pientä miestä asiaan kovinkaan pitkään omistautuneena. Hiukan yksitoikkoista kun on, niin mielellään siirtää vastuun pian takaisin minulle. Kehityksensä ei ole ihan ikätasoista Fragile X -syndroomastaan johtuen, mutta hän on innokas oppija ja erittäin aktiivinen osallistuja. Hienosti kehittyy omalla ajallaan. Aivan suloinen tyyppi.

Minusta on tärkeää ottaa laspsi mukaan keittiöpuuhiin, etenkin jos hän itse näyttää kiinnostusta aiheeseen. Sillä tavalla lapsi saa jo pienenä onnistumisen kokemuksia keittiössäkin ja myöhemmin voi sitten itse päättä tykkääkö jatkossakin hääriä vai ei, kun taas jos hän ei ikinä olisi saanut edes kokeilla. Sotkua tulee, se nyt on selvää, mutta ne voi sitten siivota. Sitä paitsi itsekin olen melko sotkuinen, kun loihtimaan alan.

 

Helpolla reseptillä oppiminen ja tekeminen on monin tavoin antoisampaa. Ja taikinaa on tietenkin aina lupa maistella, kuuluu ehdottomasti itse ohjelmanumeroon. Se vasta nautinnollista on ja tuo lisää hyvää mieltä yhdessä tekemisen rinnalle. Tahdonkin jakaa heti ensimmäisenä yhden yhteisistä vakkariresepteistämme. Kerroinkin jo aiemmin, että valkoinen sokeri ei kuulu keittiöömme ja lisäksi mainitsin, että leivon aina gluteenittomana. Avaan jatkossa lisää tunteistani valkoista sokeria kohtaan, mutta nyt pintaa raapaisten, se ei vaan kertakaikkiaan tee hyvää keholle, eikä aivoille. Vilkkaat lapset hyppii sokerin voimalla entistä enemmän pitkin seiniä ja lopulta itku pitkästä ilosta. Kuin humalatilaan verrattavissa. Suurin syy omalla kohdallani valkoisen sokerin pois jättämiseen oli kehoni vallannut tulehdustila, mikä oireili aikuisiän aknena. Hiljaisesti kytevää tulehdustilaa ylläpitää hienosti sokeri yhdessä lehmänmaidon ja gluteenin kanssa. Hiivan kun vielä yhdistää näihin, niin johan pompsahtaa.Gluteenittomuus on ollut pitkään jo muutenkin kohdallani aivan ehdottomuus yli kymmenen vuotta sitten diagnosoidun keliakian myötä. Siispä yhdeksi sydämeni asiaksi onkin muotoutunut allergiaystävällisten herkkujen kehittely. Jokaisella kun on mielestäni lupa herkutella.

Mutta nyt reseptin pariin! Kyseessä on helppo ja nopea banaanimuffinssiohje. Superherkun siitä tekee siis se banaani, mikä tuo siihen ihanaa makeutta ja huikean mehukkaan koostumuksen. Vaikka banaani ei muuten kuuluisi makunsa puolesta lemppareihin niin nämä muffinssit ei ollenkaan maistu liian banskumaiselta. Banskujen kaverina tykkään käyttää lisäksi kookossokeria tai inkkarisokeria, minkä määrän voit itse päättää sokeria lisätessä, makusi mukaan. Ekstraihania näistä tekee sekaan lisätyt marjat! Voit käyttää makusi mukaan mitä marjaa tahansa.

 

 

Jauhoina voi käyttää mitä tahansa gluteenitonta jauhoa. Me käytetään paljon gluteenitonta kauraa ja siksi se onkin reseptissä mainittuna. Vaikka kaapista ei löytyisi valmista kaurajauhoa niin halutessaan kokonaisista hiutaleista voi jauhaa hienoa jauhoa esimerkiksi blenderin kannussa tai monitoimikoneella. Tähän reseptiin voi oikein hyvin käyttää myös vaikka kaurapuuron jämät. Isäni (ja mitä luultavimmin alunperin jonkun toisen) sanoja lainaten: ”Se joka keitetyn paistaa, se herkun maistaa!”. Joten puuron käyttäminen osana taikinaa ei ole yhtään hullumpi idea. Muista kuitenkin keliaakikolle leipoessa tarkistaa, soveltuuko kaura hänelle. Rasvana rakastan käyttää luomulaatuista kirnuvoita, mikä onkin ainoa meijerituote, mitä kaapistani löytyy. Tässä voi aivan hyvin käyttää myös gheetä, mikä on siis kirkastettua voita. Ghee säilyttää ravintoarvonsa myös lämmittäessä ja paistaessa ja siksi sitä pidetäänkin huikean hyvänä rasvana leivonnassa ja kaikenlaisessa ruoan valmistuksessa. Myös kookosöljy on aivan yhtä käypää, jos tahdotaan valmistaa täysin maidoton satsi. Katso ohjeesta suhdanteet, jos päätät käyttää öljyä. Täysin vegaanisen version ohje löytyy kirjoittamani ohjeen loppupuolelta. Nämä muffarit onnistuu siis yhtä herkullisena ilman kananmuniakin, mutta se vaikuttaa jonkin verran koostumukseen/kohoamiseen. Mutta kokeile ihmeessä ja kerro miten kävi! Musta niistä tuli oikein herkkuja!
Ohjeesta valmistuu noin 10-12 muffinssia, riippuen tietenkin taikinan syönnin määrästä ennen kypsentämistä.

Vegaanisista versioista tulee hiukan pienempiä ja niitä sain tällä ohjeella onnistumaan 9 suloista yksilöä.

 

Gluteenittomat Banaanimuffinssit

Gluteeniton, tarpeen mukaan myös vegaaninen (maidoton ja munaton)

10-12 kpl

2 isoa tai kolme pienempää banskua

2 dl Gluteenitonta kaurajauhoa (tai mitä kaapistasi löytyy)

2 luomu kananmunaa (jätä kananmunat pois vegaanisesti leipoessa)

n. 100g luomu meijerivoita/Gheetä (tai 0,5 dl kookosöljyä vegaanisesti leipoessa)

0,5 Sitruunan mehu (valinnainen)

1-1,5 dl kookossokeria/inkkarisokeria

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl aitoavaniljaa

0,5 tl merisuolaa (tai muuta laadukasta suolaa)

2 dl jäisiä kotimaisia marjoja (tuoreet käy myös, mutta jäisistä tulee hiukan mehukkaammat)

Lämmitä uuni 200 asteiseksi ja varaa sopiva määrä muffinsivuokia tai voideltu muffinsipelti viereen odottelemaan.Ota voi/öljy hyvissä ajoin huoneenlämpöön pehmenemään.

Sekoita kuivat aineet keskenään omaan kulhoon. Laita pehmeä voi kippoon ja vatkaa se sokerin kaverina tasaiseksi, lisää joukkoon kananmunat ja jatka vatkaamista. Jos vatkaat käsin, pidä pieni breikki ja laita banaanit blenderin kannnuun ja hurauta soseeksi. Jos et omista blenderiä niin aivan yhtä hyvin voit sörsselöidä banskut haarukalla soseeksi, suuremmat sattumat ei haittaa mitään, (muista taiteilijan vapaus). Kun sose on valmista, jatka sekoittamista pienellä teholla ja lisää banskusose, sitruunamehu, sekä kuivat aineet voin, munien ja sokerin kaveriksi. Kun taikina on tasaista, lopeta vatkaaminen ja lisää marjat joukkoon lusikalla tai nuolijalla nostellen niin, ettei marjat murskaannu. Jäiset toimii yhtä hyvin, kuin sulaneet tai tuoreet, mutta jos käytät sulaneita niin huomioi, että marjat värjäävät taikinan silloin tummaksi. Muista maistella ja lisää makeutta (tai ripaus suolaa) makusi mukaan. Vegaanisesti leipoessa et tarvitse vatkainta, nuolija tai puulusikka riittää hyvin. Laita ensimmäiseksi kookosöljy vesihauteeseen sulamaan. Murskaa sitten banaanit. Mittaa kaikki kuivat ainekset, sokeria lukunottamatta yhteen kulhoon ja sekoita hyvin. Sekoita sitten sokeri ja banaanisose yhteen ja kun sokeri on hyvin sekoittunut, kaada sekaan juokseva kookosöljy. Sekoita. Lisää kuivat ainekset ja sekoita hyvin tasaiseksi. Lopuksi lisää marjat ja sekoita varovasti rikkomatta marjoja.

 

Lusikoi valmis taikina vuokiin ja laita vuoat uuniin valmistumaan noin 15-25 minuutiksi, uunin tehosta riippuen. Kypsyysasteen voit kokeilla esimerkiksi puutikulla ja jos taikinaa jää raakana tikkuun, niin anna kypsyä vielä hetki. Muffinssi saa jäädä kuitenkin kivan kosteaksi, mutta kun pinta alkaa olemaan sen näköinen, että valmista on, niin ota muffarit uunista ulos ja anna hetken jäähtyä. Vegaaniset muffarit saavat olla uunissa hiukan pidempään (5-7 min) ja ne voi suosiolla jättää vielä tekeytymään jälkilämpöihinkin. Jos tuntuu, että pinta meinaa palaa niin lisää paistovuokien päälle leivinpaperi.

 

 

Banaanimuffinssit on ihania sellaisenaan tai ihan lämpöisenä lempparijäätelön kyljessä. Jos tahdot pursotella päälle jotain herkkua, niin muista jäädyttää muffinssit kunnolla ennen sitä, ettei pursote sula.

Parhaimmillaan muffinssit on tietenkin nautittuna hyvässä seurassa. (Tai suoraan pelliltä napattuna heti, kun äidin silmä välttää). Niin tai sunnuntaisen aamukahvin kanssa..ah. Muffiinit on siis aivan ihania vielä seuraavana päivänä, joten voit tehdä satsin illalla jo valmiiksi ja nautiskella herkuista heti aamulla. Näissä on ainut ongelma se, että usein yksi pellillinen on liian vähän ja on paremmissa suissa jo alta aikayksikön. Tuplataikinan valmistus samalla vaivalla ei ole siis yhtään pöllömpi idea..

 

 

Herkullista ja rentouttavaa viikonloppua!

Halein, Tiia

Upeista kuvista ja muffarien täyteisestä hetkestä kiitos suloiselle Hanna Juutilaiselle. <3