Karkittomat kuusvuotis kekkerit

Kun pienen ihmisen synttärit sijoittuu maanantaille, niitä selkeästi juhlitaan täysi viikko. Etenkin kun koteja on kaksi. Edellisenä viikonloppuna alkoi kuusivuotiaan juhlinta hänen ollessaan isänsä luona. Viime viikon maanantaina, eli virallisena synttäripäivänä sitten juhlistettiin porukalla Smurffi -leffassa ja nyt menneenä viikonloppuna olikin ensimmäiset kaverisynttärit, sekä vielä seuraavana päivänä juhlistettiin perinteisellä kummit+perhe combolla. Muut päivät siinä välissä menikin valmistautuessa juhlahumuun ja parannellen flunssaa pois alta. Onnea on juhlat, mutta onnea on myös se, että ne on vaan kerran vuodessa! 😀

 

 

Synttäreihin valmistauduttiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa pojan kanssa yhdessä. Aiempina vuosina komminikointi on ollut vielä kovin erillaista, mutta nyt kehitystä puheen saralla on tullut niin paljon, että voidaan käydä jo ihan kunnollisia keskusteluja. Myös ymmärrys asioista on laajentunut huimaa vauhtia nyt viimeisen vuoden sisällä. Aiempina vuosina juhlat on järjestetty vain kummeille ja perheelle, mutta tänä vuonna hän suureksi yllätykseksi innostui kaverijuhlien järjestämisestä kuukausi sitten kovasti viihdyttyään päiväkotiryhmäläisensä 5 -vuotisjuhlissa ja huomattuaan, mitä se oikein tarkoittaa. Hän innostui kovasti ajatuksesta, kun ehdotin, että kaikki kaverit kutsuttaisiin meille kotiin leikkimään. Askarreltiin yhdessä myös kutsut ja päiväkotiryhmäläisten lisäksi hän halusi ehdottomasti tehdä kutstut myös Elalle, Cheekille ja Rudylle. Mikä liikkis. Kerroin kyllä, että saattaavat olla kiireisiä..

 

 

Aiempina vuosina poika on juhliensa aikana hakeutunut lähinnä vain omiin oloihinsa, mutta nyt reipas pikku -isäntä otti vieraat vastaan innoissaan ja hyvä, että housuissan pysyi, kun oli niin jännää. Hän hienosti itse toivotti vieraat tervetulleeksi peremmälle ja innoissaan touhusi muiden mukana esitellen lelujaan. Piti hän ensialkuun kavereille pienen rumpuesityksenkin.

 

 

 

 

Sain kyllä todistaa niin monta ihanaa, suloista keskustelua ja tilannetta, kun pienet ihmiset keskenään keskustelivat ja häärivät. Oli myös ihana seurata sivusta miten poika oli kontaktissa muiden pienten kanssa, sillä usein ollaan vaan keskenään tai toisten aikuisten kanssa. Hän ei nimittäin ole aiemmin halunnut, että meille kotiin tulisi kavereita, paitsi tietenkin ihan ne tutuimmat, läpi elämän tuntemansa. Mutta elämä kun on niin ruuhkaista kaikkineen, niin usein ei heitäkään kylään onnistu saamaan tai toisin päin. Nyt oli kyllä ihana uusi asia myös se, että meillä ylipäänsä on sen kokoinen koti, minne mahtui kutsua. Iso pöytä, minne jokaiselle katettiin oma paikka ja sen ääressä sai puhaltaa kynttilät. Onnellista.

 

 

Olenkin kertonut pojallani olevan kehitysvammaa aiheuttava syndrooma nimeltään Fragile- X. Se tuo siis mukanaan kehitysviivettä, puheenviivästystä, ylivilkkautta, keskittymis- ja tarkkaavaisuushäiriötä ym. Olenkin alusta asti tahtonut olla tarkkana pojan ruokavalion suhteen, sillä uskon sen olevan todella tärkeä tuki kehityksessä ja olemisessaan ylipäänsä. Hänellä on aina ollut erityisen herkkä vatsa ja luontaisesti heikompi vastustuskyky. Uskon muutenkin, että suolen hyvinvoinnilla on suuri merkitys kokonaiskuvassa. Pääasiassa pidänkin silmällä sitä, ettei hän söisi gluteenia, lehmänmaitotuotteita, eikä valkaistua sokeria. Lisä- ja väriaineet on myös yksi vältettävien listalla. Toki silloin tällöin asian kanssa voi tehdä pieniä poikkeuksia, mutta pohja -ajatuksena on välttää edellämainittuja. Kyllä me kesällä ostetaan silloin tällöin irtotuutteja ja etenkin nyt pääsiäisen aikaan on ollut Kinderit ja Rähinä -munat huudossa, joskus kauppareissu ei vaan suju ilman, että lahjoo kaveria muumi-lakulla. Mutta kuten sanoin, pääsääntöisesti homma pidetään selkeänä.

Lastenjuhlat on kuitenkin usein haaste, sillä ne on kovinkin sokeripainotteiset ja on todella haastavaa estellä pienten käsien liikkeittä herkkuapajille. Silloin saa lähes aina kuskata kotiin ylikierroksilla käyvän sokerihumalaisen känkkiksen. Pienen kuin isonkin ihmisen saa helpolla sekaisin, kun tarjolla on kipollisia irtokarkkeja, vaahtokarkkeja, suklaata ja jätskiä. Kannuittain limua ja mehua. Lopulta pöytään tuodaan usein vielä herkullinen sokerikakku. Pääsääntöisesti juhlat siis kruunaa useimmiten muutenkin väsymys ja siitä johtuvat itkupotkuraivarit,  mutta sokeri tuo tilanteeseen vielä aivan omanlaistaan nostetta. Monet lapset eivät luontaisestikaan reagoi niin vahvasti sokeriin, kuin toiset ja jotkut ovat niin kovasti sokerin kyllästämiä muutenkin, ettei muutosta välttämättä huomaa.

Tähän väliin huomautus: En tuomitse ketään tai kenenkään sokerin käyttöä, kerron vaan omaa näkemystäni pohjautuen omaan kokemukseeni. Minun mielestäni jokainen ratkokoon valkoisen sokerin käytön omalla kohdallaan parhaaksi havaitsemallaan tavallaan. Eikä minun seurassani tarvitse häpeillä omia sokeripitoisia valintojaan, se on jokaisen oma asia.

 

 

Olin ennen itse sokerileipuri. Rakastin sokerimassalla koristelua ja voi-sokerikremellä pursotusta. Musta on kieltämättä ihana välillä selailla vanhoja kuvia niistä ja muistella, miten ihanaa niitä oli väkertää. Sokerilla saa niin kaunista koristelua aikaan. Sillä on muutenkin monet kerrat helpompi koristella, kuin luontaisilla tuotteilla. Tuntuu, että kaikki on mahdollista sokerilla ja väriaineilla, oma mielikuvitus on ainoa rajoite. Pojan ensimmäiset juhlat on siis olleet kovastikin sokeripitoiset. Tosin hänellä olin tehnyt oman sosekakun.. mutta ajatukseni olikin, että sitä paremmin vieraat viihtyvät, mitä enemmän sokeria on pöydässä. Sitä enemmän muidenkin lapset minusta pitävät, mitä enenmmän karkkia on kipoissa. Voi mikä hassu pieni nainen. Nykyään, vuosia asiaan etäisyyttä ottaneena näen asian aivan eri valossa. Voin itse sokerista niin pahoin, väsähdän, tulehdun pahimmillaan kauttaaltaan, kasvot alkaa muodostamaan aknea, hiivaa pukkaa, päätä särkee ja masentaa. En mä tajunnut, että mistä kiikaastaa, Nykyään tiedostan. Seuraavat sokeriherkkukuvat onkin mun vanhoja tekeleitäni. Kyllä, mulla on välillä ikävä sokerileivontaa, mutta en silti palaisi.

 

 

 

Edelleen, tiedän ettei jokainen välttämättä saa samoja oireita, mutta kuitenkin. Se joka saa, minä en tahdo olla ollut osallisena siihen mitenkään. Sokerin kuitenkin kerrotaan useiden tutkimustenkin mukaan olevan yksi terveyttä vaarantavimmista tekijöistä. Sokerin parhaimpia kavereita onkin diabetes, voimakkaat, sekä hiljaa kytevät tulehdukset ja mahdollisesti sitä kautta myös osa sydänsairauksista.

Itse kärsin aikoinaan aikuisiän aknesta, minkä sain hoidettua pois ruokavalion muutoksella, mihin kuului mm. valkoisen sokerin poistaminen ruokavaliosta. Aluksi minimoin ihan kaiken sokerin, jopa hedelmistä saatavan sokerin. Mutta se auttoi! Samalla väistyi kaikki muutkin oireet migreenistä vatsakipuihin ja olo muuttui todella energiseksi. Makuaisti puhdistui ja ajatus selkeni. Tietynlainen pöhnä ja väsymys väistyi. Sokerin todellinen luonne valkeni mulle kieroilevana juonittelijana. Se kaappaa valtaansa ja saa kaipaamaan lisää, mutta loppuviimein sen seura saa vaan pahaa aikaan. Lammas suden asussa.

Oman sokerittomuuden ja sen vaikutusten tietoisuuden lisääntymisen myötä olen muuttunut myös juhlien järjestäjänä. Tahdon, että mun tarjoilut vois tuottaa hyvää oloa, eikä juhlista tarvitse lähteä kipeänä. En tahdo paasata aiheesta, mutta tahtoni on herätellä ajatuksia.

Tämä on kuitenkin samalla tavalla arka aihe, kun menisi jonkun surkean oloista ja näköistä parisuhdetta arvioimaan. Vaikka ongelma olisikin tosi, niin ei sellaista halua keneltäkään sivulliselta kuulla. Se suututtaa ja herättää helposti vain vastareaktion. Joskus tilanne saattaa äityä kuitenkin todella pahaksi ja on vaan aika toimia. Mutta mä ymmärrän todella hyvin jos joku tästä pahoittaa mielensä. Olen aikanani pahoittanut minäkin. Niin, siis sokerinkin suhteen havahduttuani. Mä aluksi itkin itseni uneen aikanaan, kun mun piti tehdä sokerin kanssa bänksit. Mut ero teki monin tavoin vaan ja ainoastaan hyvää.

 

 

Tämä mun kuusivuotias on mulle oman terveyden lisäksi suurin syy miksi mä tahdon leipoa hyvää tekevästi.  Hän on mun aarre ja ihan jokainen päivä mä olen niin kiitollinen hänestä. Ihana hyvänmielenlähetti.

Pienen ihmisen rakennusaineilla on väliä, mä uskon siihen ja se on muodostunut vahvasti mun sydämeni asiaksi. Siksi mä tulenkin seuraavaksi julkaisemaan lastenjuhliin liittyvän reseptisarjan, minkä avulla voi halutessaan saada tukea ja ideoita, jos itse miettii sokerin karistamista juhlista, etenkin lastenjuhlista. Tai ihan omasta arjenjuhlastaan.

 

 

Sarjan aloittaa mehukas gluteeniton ja maidoton porkkanakakku, mikä ei sisällä valkoista sokeria. Ohjeen porkkanakakkuun löydätkin tästä. Se sopii muuten todella mainiosti myös Pääsiäisen herkkupöytää notkuttamaan!

Herkullista Pääsiäistä, nautitaan jokainen tyylillämme! <3

Halein, Tiia

Edit: Suorat linkit herkkusarjan kakkuun, kakkutikkareihin ja irtokarkkien korvikkeisiin löytyy tästä.